 |
| Àilegas tunturin päällä Utsjoella |
Viimein olen kotona ajan kanssa ja käyettävissäni on Satun tietokone, millä kirjoittaa blogia!
Syksy täällä Sieppijärvellä oli ennätys pitkä. Olin lokakuun Päiväntasaajalla ja oletin tulevani marraskuussa talviseen kotivaaraan vaan toisin kävi. Pysyvää lunta ei tuntunut tulevan millään. No, sitten joulukuussa alkoi se lumisade eikä se tunnu loppuvan vieläkään... Parempi kuitenki näin :)
Pitkässä syksyssä oli kyllä puolensakin. Etenimme Hottiksen kanssa hakutreeneissä mukavasti! Vaikka treenasimme harvoin, tehtiin me se kunnolla kun treenattiin. Olisi pitänyt päivittää silloin blogia niin olisi voinut kirjoittaa tarkemmin etenemisestä. Joka tapauksessa, pääsimme treeneissä mm. siihen saakka että Hottis teki alkuun pari tyhjää pistoa ja lähti aivan yhtä täysillä vielä seuraaville pistoille. Koira joka rakastaa juosta..todella rakastaa juosta myös metsään kevyesti yli 50 metrin syvyyteen ja risteillä siellä etsien maalimiestä. Omien kesäkiireitteni takia hakua treenattiin kesällä vähemmän kuin syksyllä. Kesällä saimme kuitenkin treenattua haukun niin hyvään kuntoon, että se oli helppo yhdistää hakutreeneihin. Palkaksi Hottikselle juoksemisen lisäksi annettiin palloa ja tottakai taisteltiin!
Koska näillä leveyksillä lunta riittää puolet vuodesta, on vähintäänkin kohtuullista hyödyntää sitä faktaa jotenkin. Vetotreenit talviharrastusta ajatellen on aloitettu Louella jo syksyllä Hottiksen juostua pari kertaa valjakossa. Kotitiellä olemme harjoittaneet vanhan reen ja puiden vetämistä yksin. Alussa Hottis oli vähän pihalla, että en minä pääse liikkeelle, mutta kun tajusi vetämisen niin johan alkoi reki liikkua! Yksityistunnit tuottivat tulosta ja jouluna Satu otti Hottiksen muutaman kerran turistisafareille! Voin kertoa että koiravaljakkoon on helppo hurahtaa ;) Niin kävi myös mulle, minkä jälkeen meille ilmestyikin säästöpossu omaa rekeä varten!
 |
| Hottis ja Lore 12 kilometrin jälkeen |
Ilmeisesti tämä pimeys ei meille riittänyt ja päätimme kurvata Utsjoelle kuuden koiran kera loppiaista viettämään. Ensimmäistä kertaa pakkauduimme tällä kokoonpanolla farmariimme ja lähdimme yhteiseen reissuun :) Vastassa meitä oli unettomia öitä odottavat sukulaiset ja heidän koiransa, jotka todella yllättyivät kuinka hienosti meidän vierailumme sujuikaan. Huskyt nukkuivat ulkona, kaksi koiraa pohjakerroksessa ja kaksi meidän kanssa vintillä. Lauantaina teimme 2,5 tunnin retken hienoihin maisemiin Àilegas tunturille. Emme Auran ja Nástin kanssa huolineet mukaan viriiliä Arttua, Oodi-penskaa emmekä oksennustautista Satua...
 |
| Ansku yrittää saada koiria ojennukseen |
