Maa kaamoksen ja lumen

Àilegas tunturin päällä Utsjoella

 

Viimein olen kotona ajan kanssa ja käyettävissäni on Satun tietokone, millä kirjoittaa blogia!


Syksy täällä Sieppijärvellä oli ennätys pitkä. Olin lokakuun Päiväntasaajalla ja oletin tulevani marraskuussa talviseen kotivaaraan vaan toisin kävi. Pysyvää lunta ei tuntunut tulevan millään. No, sitten joulukuussa alkoi se lumisade eikä se tunnu loppuvan vieläkään...  Parempi kuitenki näin :)

Pitkässä syksyssä oli kyllä puolensakin. Etenimme Hottiksen kanssa hakutreeneissä mukavasti! Vaikka treenasimme harvoin, tehtiin me se kunnolla kun treenattiin. Olisi pitänyt päivittää silloin blogia niin olisi voinut kirjoittaa tarkemmin etenemisestä. Joka tapauksessa, pääsimme treeneissä mm. siihen saakka että Hottis teki alkuun pari tyhjää pistoa ja lähti aivan yhtä täysillä vielä seuraaville pistoille. Koira joka rakastaa juosta..todella rakastaa juosta myös metsään kevyesti yli 50 metrin syvyyteen ja risteillä siellä etsien maalimiestä. Omien kesäkiireitteni takia hakua treenattiin kesällä vähemmän kuin syksyllä. Kesällä saimme kuitenkin treenattua haukun niin hyvään kuntoon, että se oli helppo yhdistää hakutreeneihin. Palkaksi Hottikselle juoksemisen lisäksi annettiin palloa ja tottakai taisteltiin!

Koska näillä leveyksillä lunta riittää puolet vuodesta, on vähintäänkin kohtuullista hyödyntää sitä faktaa jotenkin. Vetotreenit talviharrastusta ajatellen on aloitettu Louella jo syksyllä Hottiksen juostua pari kertaa valjakossa. Kotitiellä olemme harjoittaneet vanhan reen ja puiden vetämistä yksin. Alussa Hottis oli vähän pihalla, että en minä pääse liikkeelle, mutta kun tajusi vetämisen niin johan alkoi reki liikkua! Yksityistunnit tuottivat tulosta ja jouluna Satu otti Hottiksen muutaman kerran turistisafareille! Voin kertoa että koiravaljakkoon on helppo hurahtaa ;) Niin kävi myös mulle, minkä jälkeen meille ilmestyikin säästöpossu omaa rekeä varten!

Hottis ja Lore 12 kilometrin jälkeen

Ilmeisesti tämä pimeys ei meille riittänyt ja päätimme kurvata Utsjoelle kuuden koiran kera loppiaista viettämään. Ensimmäistä kertaa pakkauduimme tällä kokoonpanolla farmariimme ja lähdimme yhteiseen reissuun :) Vastassa meitä oli unettomia öitä odottavat sukulaiset ja heidän koiransa, jotka todella yllättyivät kuinka hienosti meidän vierailumme sujuikaan. Huskyt nukkuivat ulkona, kaksi koiraa pohjakerroksessa ja kaksi meidän kanssa vintillä. Lauantaina teimme 2,5 tunnin retken hienoihin maisemiin Àilegas tunturille. Emme Auran ja Nástin kanssa huolineet mukaan viriiliä Arttua, Oodi-penskaa emmekä oksennustautista Satua...

Ansku yrittää saada koiria ojennukseen

Lumisia terveisiä

Otettiin lumen tulon kunniaksi kuvia ja Hoo onkin nyt komeassa karvassa! Toiset juoksut alkoivat ja saman tien muillakin nartuilla. Ensi keväänä uudestaan näyttelykehiin sitten! Mitattiin muuten korkeuskin viimein, noin 66cm, painoa tällä hetkellä 30kg.

Näyttelydebyytti

Hottis 15kk näyttelyissä Seinäjoella. Tuomari Leni Finne.

"Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Erinomainen lihaskunto. Hyvä kuono-osa. Hieman erisuuntaiset päänlinjat. Erinomaiset tummat silmät. Hyvät korvat. Kaunis kaula. Oikea ylälinja. Riittävä eturinta. Vielä kovin kevyt rintakehä. Riittävät takakulmaukset. Tänään turhan sileä karvapeite. Oikea askelpituus."

JUN EH

Minua jännitti aika paljon kun enhän minä vielä ymmärrä tuosta trimmaamisesta. Onneksi minulla on hyvä kaveri joka teki hyvää työtä Hottiksen turkin kanssa. Sen mitä sille pystyi tehdä. Vähän oli turkki vielä lyhyt ja en ollut tajunnut ottaa alusvillaa pois ajoissa, karva oli siis liian pehmeä joiltakin alueilta. Muutenhan Hottiksella on hyvä karkea turkki kun se vaan sieltä kasvaa. Erinomainen jäi saamatta kuulemma sen takia mutta ensi kerralla tiedän tämänkin ja Hottis varmasti saa vielä paremman arvostelun. Tulevaisuudessa odotan erinomaista, koiran liikkeet ovat sen verran upeat. Tämä oli kuitenkin hyvä alku ja Hottis käyttäytyi kuin viilipytty, kuten aina. Hieno likka! :)

Syksyisiä kuvia Hottiksesta:


Viikkoa ennen tehty näyttelytrimmaus onnistui aika hyvin. Sain tuttavalta hyvän vinkin mm siihen, miten peitetään hieman pitkä runko. Näytti menevän läpi tuomarille. Suuri kiitos trimmaajalle! Näyttelyistä emme kuvia saaneet ja arvatkaa vain pysyykö tuo viipottaja näyttelytrimmissä sekuntiakaan sen jälkeen kun pääsee resuamaan takaisin arkeen ;)

kesäkuvia

Riparifiiliksissä!
Kävimme Hottiksen kanssa viime ja toissa viikolla to je pe- päivät kuuntelemassa Jumalan sanaa Äkäslompolossa.  Mie olin töissä ja Hottis leiriläisten maskottina.

IKIMUISTOINEN JUHANNUSAATTO TIRRONIEMIESSÄ

SEKÄ JUHANNUSPÄIVÄ AALISTUNTURILLA

KIITOS IHANILLE JUHANNUSVIERAILLE!

 

Sissi, Indy, Paavo, Unna, Pessi, Häjy ja Hottis

Juosten Ouluun

Viimeinkin pääsin tietokoneelle, jolla voin tehdä blogia!

Torilla

Teimme Hottiksen kanssa kauan suunnitellun yhteisen lomareissun Ouluun tuossa toukokuun loppupuolella.
Reissun tarkoitus oli yksinkertaisesti vain saada aimo annos kaupunkielämää..ja senhän me saimme :)
Hottiksen ihka ensimmäinen juoksu alkoi juuri ennen lähtöämme. Kasvattaja Taija olikin oikeassa kun viikkoa aiemmin sanoi, että kyllä se juoksu aivan kohta näyttää alkavan. 14 päivää se meidän teini sitten vuosi.


Oulussa majoituimme veljeni luona sekä ystävieni luona. Hieman teiniä oudoksutti ne ihme pöksyt mitkä piti sisälle mentäessä pukea. Muuten ei näyttänyt olevan kovin hämmentynyt tapahtuneesta. En koe Hottiksen juuri muuttuneen ensimmäisen juoksun aikana tai sen jälkeen. Ainoa huomio oli kärtyisyys viikko ennen juoksua kasvattajalla käydessään.

Nallikarissa

Oulun reissu oli kyllä hyvää treeniä Hottikselle monessakin mielessä. Ainolanpuistossa istuskellessamme Hottis bongas tottakai kaikki pallonheittelijät. Kävimme sitten siinä treenaamassa haukkumista jenkkifutaajien kanssa! Puisto oli täynnä hyväntuulisia nuoria ihmisiä, joita Hottis nauratti omalla riekkumisellaan. Menimme siis vieraiden ihmisten tykö, jotka sitten antoivat Hottikselle "hauku" käskyn ( tai sitten vain odottivat pallolla härnäten) ja kun Hottis haukku niin pallo lensi! Eihän sitä olis malttanu lopettaa millään!

Hottiksen kömpelyys rappusissa sai myös alkaa väistymään. Hissillä ajeleminen ei tuottanut ongelmia, vaikka vähän kummastuttikin. Aina kun mentiin hissiin, laittoi Hottis makaamaan sen lattialle. Kaupungilla Hottis oli varma itsensä; aivan kuin kulkisi ruuhakaisia katuja joka päivä! Kävin monta kertaa jossain kaupassa jättäen Hottiksen ulkopuolelle kiinni. Katsoin ikkunasta ulos, ja siinä se neiti vain köllötteli reagoimatta oikeastaan mihinkään.

Täytyi kyllä taas todeta, että on se mahtava koira! Myös reissuolosuhteissa. Mahtavaa on, että Hottikseen voi luottaa. Sillä on todella hyvät hermot ja itseluottamus kohdillaan. Hottis myös tottelee mainiosti. Tulee kyllä luokse aina kutsuessa :) Näköjään myös reissussa!

Turistit toripolliisilla

Se pyörii sittenkin

Alkukankeuksien jälkeen viimeisinä parina päivinä jo ihan keskittynyttä jäljestämistä pellolla. Viime syksynä pikkupentuvaiheessa homma ei lähtenyt vauhtiin oikein ollenkaan. Tänä keväänä takana nyt yhteensä ehkä 5kpl jälkiä. Suurimpana ongelmana Hottiksen vilkkaus, pää nousee herkästi ja pyörii joka suuntaan. Myös pehmeys tuotti alussa katkonaisuutta nenänkäyttöön kun jo pelkkä liinan kiristyminen keskeytti ajamisen. Mutta ahneena koirana nälkä vei lopulta voiton ja nyt tyttö on saanut hommasta kiinni. Ilmeisesti jälkiharjoitukset siis jatkuvat :)

http://www.youtube.com/watch?v=7Eb5Nb0HApw

Kasvattajan luona

Äiti ja tytär, kennel Stator

Hottis ja Unna kävivät kanssani pikkureissun vihreässä etelässä. Tarkoitus oli kasvattaa vähän taas erilaisia kokemuksia, tosin junalla matkustaminen vaihtui viime hetkessä autoon.

Molemmat tytöt olivat matkassa Tampereen seudulla, vierailimme Hottiksen kasvattajan Taijan luona päiväseltään. Tapasimme samalla myös Hottiksen mamman pitkästä aikaa sekä velipojan, Niilon. Harmi että moni sisaruksista ei päässyt tulemaan paikalle, olisi ollut kiva nähdä ainakin joku narttupentu vertailun vuoksi. Taija kehui kovasti Hottista, onhan se kokonaisuudessaan hieno tyttö ja kauniskin vielä! Kuukauden päästä olisi näyttelyt mutta en tiedä kasvaako karva jo ylipitkäksi jne. Katsoo sitten miltä näyttää ja jaksaako harjoitella seisomista, pitäisi kyllä jo mutta kun se on niin toisarvoista minulle.

Tampereen reissun päätteeksi pyörähdimme vielä lauantai-illan huumassa Hämeenkadulla. Lyhyesti sanottuna puoli tuntia sitä vilskettä oli tarpeeksi niin koirille kuin minulle. Mutta olipahan mahtavia kokemuksia koirille! Matkalla kävimme myös paikassa, missä oli paljon heiluvia siltoja. Ne eivät olleet kummallekaan ylitsepääsemättömän vaikeita, toimintakyky säilyi hyvin tällä kertaa! Mielenkiintoisia harjoituksia voisi tehdä vaikka kuinka paljon, kun vain olisi tarpeeksi aikaa!

Viikonloppuna jännittävää oli myös se että tytöt kävivät ensi kerran uimassa kotiseutuni tutuilla hiekkamontuilla. Etelässä vesi on jo lämpimämpää. Hottista ei tarvinut kovin paljoa yllyttää, meni kepin perässä urheasti, tosin sähläämiseksihän se ensimmäinen uintireissu meni kun tekniikka on vielä hukassa mutta kivaa oli! Unnan vein sitten hihnassa niin että kahlasin itse ensin syvemmälle. Unna oppi jo vähän paremmin rauhalliset vedot, Hottis keskittyi vielä läträämiseen eikä kepitkään aina löytyneet kun piti räpiköidä niin kovasti :D Samanlainen kuin Pessi oli aluksi!